Oma ratsastuksenopettajani sanoo, että hevoselle pitää olla aina ystävällinen, mutta sille saa olla ankara. Ratsastaja tai hevosenkäsittelijä ei saa olla liian kiltti ja pehmeä.
Minä en voi pitää hevosta kurissa ratsastajan puolesta, talulttajan puolesta tai ajajan puolesta. Ainakaan koko aikaa. Voin huolehtia siitä, että hevoset ovat kilttejä ja niille on opetettu asioita, joita ihminen siltä vaatii. Mutta jokainen hevonen käyttäytyy kuin hevonen ja lukee käsittelijäänsä. Jos olet liian kiltti, hevonen toteaa sinun olevan laumassa alempi ja käyttäytyy sen mukaisesti. Kiltin vastakohta ei ole vihainen tai kiukkuinen, se on päättäväinen ja itsekäs: Minä menen tästä, sinä väistät. Minä sanon, mitä tehdään. Se on asenteesta kiinni.
Hevostyttöjen on hyvä harjoitella sitä tahtomista ja se auttaa muuallakin elämässä. Ei sielläkään pärjää olemalla liian kiltti.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti