Paulus eli Setä

Paulus on 17-vuotias ruuna, joka on varsin osaava hevonen. Sillä on kisattu esteita, kenttää ja koulua ihan kansallisella tasolla. Kokoa on riittävästi, säkäkorkeus on 168 cm ja rakenne on vanhanajan puoliverisen. Väri on ruunikko, päässä on pieni tähti ja kolmessa jalassa on sukka. Tiedot ovat myös sukupostissa. Se on tuotu Puolasta jarotu on Wielkopolski eli suuri puolalainen. Se on suhteellisen nuori rotu ja Puolasa sitä käytetään ratsu- ja vaunuhevosena, jopa ihan työajossa. Toisen maailmansodan jälkeen siihen liitettiin paljon trakehneria, joten wielkopolskit ovat ihan suoritushevosia ratsastuskilpailuissa. Niiden liikkeiden mainitaan olevan erityisen miellyttäviä ja siitä Setä on elävä todiste. Ravi on helppo istua ja laukka on mielettömän hieno.

Setä tuli minulle helsinkiläisen ratsastusopettajani tarjoamana. Ostin hevosen sitä näkemättä, vein läheiselle maneesillisille ratsastuskoululle ja aloin tutustumaan. Vieraalla hoidossa ollessa Setä oli varsin yrmyn oloinen, hoidetaan nämä hommat nyt asiallisesti, mutta täällä kotipihassa siitä on tullut rapsuteltava mammankulta. Hevonen tietää olevansa iso ja jos sen kanssa pistää kovan kovaa vastaan, saa varautua rajuihin reaktioihin. Pienellä suostuttelulla  ja jekuttamisella hevonen toimii eli yleensä vältän riitaa viimeiseen asti, mutta silti kaikki onnistuu.

Hevosta hankkiessani tiesin, että siltä oli mennyt hankoside toisesta jalasta ja täällä kotona se uusi. Ulkopuolinen opettaja kävi pitämässä miehelle tunteja ja ei osannut varoa kokemattoman ratsastajan saamaa etupainoisuutta hevoseen, liukkasta savipeltoa ja tiukkoja ympyröitä. Noin vuosi meni parannellessa ja kolmatta kertaa hankositeen repeämistä yritetään välttää viimeiseen asti. Sedällä siis eivät hyppää kovin painavat ihmiset, esteet eivät ole muutenkaan kovin korkeita ja sileällä ratsastuksessa takapään aktivointi on tärkeätä.