keskiviikko 24. joulukuuta 2008
Tasapainon tärkeydestä
Yritän aina ratsastajilleni opettaa, että ratsastuksessa on kyse tasapainosta ja sen säätelystä. Pienikin tasapainon muutos tekee suuren eron siltä miltä tuntuu. Jos ratsastukseen täysin liittymätön kuva voisi selittää miten pienistä asioista on kiinni optimaalinen painotus.
perjantai 19. joulukuuta 2008
Näin on aina tehty
Jos ei ole varma siitä mitä tekee, on hyvä tehdä niinkuin on aina tehty. Minä haluan taas selvittää miksi jokin asia tehdään niinkuin se tehdään ja voisiko sen asian tehdä toisella, ehkä jopa paremmalla tavalla.
Esimerkiksi: Kaikki ratsastuksen oppaat käskevät käsittelemään hevosia vasemmalta puolelta. Hevoset ovat siihen tottuneita, osa jopa säikkyy taluttajan siirtyessä toiselle puolelle, sillä hevoset ovat aika lailla rutiineihin pinttyviä eläimiä. Hyvää tavassa on, että suurin osa ihmisistä on oikeakätisiä ja siis käsittelevät hevosia enemmän vahvalla ja ketterällä kädellään. Huonoksi asian tekee se, että hevosen taluttaminen vasemmalta puolelta tarkoittaa sitä, että pää on ihan vähän kallellaan taluttajaa kohti koko ajan ja hevonen alkaa kävellä vinossa ja tulee oikealta kyljeltään jäykäksi.
Syy miksi tätä oppia noudatetaan ja opetetaan on vanhan armeija-ajan perintöä: miekka oli sidottuna vasemmalle kupeelle ja jotta se ei osuisi hevoseen, hevosen pitäisi olla toisella puolella eli oikeassa kädessä. Tapaa jatkettu ratsastuskouluissa, joiden opetusmenetelmät pohjaavat armeija-aikojen ratsastuksenopetukseen, koska isojen ryhmien kurinpito on helpompaa selkeissä muodostelmissa.
Minä en opeta isoja ryhmiä ja haluan sekä ratsastajista että hevosista mahdollisiman tasapainoisia lihaksistoltaan. Käsken siis taluttamaan eri puolilta, ratsautumaan ja jalkautumaan eri puolilta ja opettelemaan tekemään asioita molempikätisesti.
Esimerkiksi: Kaikki ratsastuksen oppaat käskevät käsittelemään hevosia vasemmalta puolelta. Hevoset ovat siihen tottuneita, osa jopa säikkyy taluttajan siirtyessä toiselle puolelle, sillä hevoset ovat aika lailla rutiineihin pinttyviä eläimiä. Hyvää tavassa on, että suurin osa ihmisistä on oikeakätisiä ja siis käsittelevät hevosia enemmän vahvalla ja ketterällä kädellään. Huonoksi asian tekee se, että hevosen taluttaminen vasemmalta puolelta tarkoittaa sitä, että pää on ihan vähän kallellaan taluttajaa kohti koko ajan ja hevonen alkaa kävellä vinossa ja tulee oikealta kyljeltään jäykäksi.
Syy miksi tätä oppia noudatetaan ja opetetaan on vanhan armeija-ajan perintöä: miekka oli sidottuna vasemmalle kupeelle ja jotta se ei osuisi hevoseen, hevosen pitäisi olla toisella puolella eli oikeassa kädessä. Tapaa jatkettu ratsastuskouluissa, joiden opetusmenetelmät pohjaavat armeija-aikojen ratsastuksenopetukseen, koska isojen ryhmien kurinpito on helpompaa selkeissä muodostelmissa.
Minä en opeta isoja ryhmiä ja haluan sekä ratsastajista että hevosista mahdollisiman tasapainoisia lihaksistoltaan. Käsken siis taluttamaan eri puolilta, ratsautumaan ja jalkautumaan eri puolilta ja opettelemaan tekemään asioita molempikätisesti.
tiistai 28. lokakuuta 2008
Paulus eli Setä
Paulus on 17-vuotias ruuna, joka on varsin osaava hevonen. Sillä on kisattu esteita, kenttää ja koulua ihan kansallisella tasolla. Kokoa on riittävästi, säkäkorkeus on 168 cm ja rakenne on vanhanajan puoliverisen. Väri on ruunikko, päässä on pieni tähti ja kolmessa jalassa on sukka. Tiedot ovat myös sukupostissa. Se on tuotu Puolasta jarotu on Wielkopolski eli suuri puolalainen. Se on suhteellisen nuori rotu ja Puolasa sitä käytetään ratsu- ja vaunuhevosena, jopa ihan työajossa. Toisen maailmansodan jälkeen siihen liitettiin paljon trakehneria, joten wielkopolskit ovat ihan suoritushevosia ratsastuskilpailuissa. Niiden liikkeiden mainitaan olevan erityisen miellyttäviä ja siitä Setä on elävä todiste. Ravi on helppo istua ja laukka on mielettömän hieno.
Setä tuli minulle helsinkiläisen ratsastusopettajani tarjoamana. Ostin hevosen sitä näkemättä, vein läheiselle maneesillisille ratsastuskoululle ja aloin tutustumaan. Vieraalla hoidossa ollessa Setä oli varsin yrmyn oloinen, hoidetaan nämä hommat nyt asiallisesti, mutta täällä kotipihassa siitä on tullut rapsuteltava mammankulta. Hevonen tietää olevansa iso ja jos sen kanssa pistää kovan kovaa vastaan, saa varautua rajuihin reaktioihin. Pienellä suostuttelulla ja jekuttamisella hevonen toimii eli yleensä vältän riitaa viimeiseen asti, mutta silti kaikki onnistuu.
Hevosta hankkiessani tiesin, että siltä oli mennyt hankoside toisesta jalasta ja täällä kotona se uusi. Ulkopuolinen opettaja kävi pitämässä miehelle tunteja ja ei osannut varoa kokemattoman ratsastajan saamaa etupainoisuutta hevoseen, liukkasta savipeltoa ja tiukkoja ympyröitä. Noin vuosi meni parannellessa ja kolmatta kertaa hankositeen repeämistä yritetään välttää viimeiseen asti. Sedällä siis eivät hyppää kovin painavat ihmiset, esteet eivät ole muutenkaan kovin korkeita ja sileällä ratsastuksessa takapään aktivointi on tärkeätä.
Setä tuli minulle helsinkiläisen ratsastusopettajani tarjoamana. Ostin hevosen sitä näkemättä, vein läheiselle maneesillisille ratsastuskoululle ja aloin tutustumaan. Vieraalla hoidossa ollessa Setä oli varsin yrmyn oloinen, hoidetaan nämä hommat nyt asiallisesti, mutta täällä kotipihassa siitä on tullut rapsuteltava mammankulta. Hevonen tietää olevansa iso ja jos sen kanssa pistää kovan kovaa vastaan, saa varautua rajuihin reaktioihin. Pienellä suostuttelulla ja jekuttamisella hevonen toimii eli yleensä vältän riitaa viimeiseen asti, mutta silti kaikki onnistuu.
Hevosta hankkiessani tiesin, että siltä oli mennyt hankoside toisesta jalasta ja täällä kotona se uusi. Ulkopuolinen opettaja kävi pitämässä miehelle tunteja ja ei osannut varoa kokemattoman ratsastajan saamaa etupainoisuutta hevoseen, liukkasta savipeltoa ja tiukkoja ympyröitä. Noin vuosi meni parannellessa ja kolmatta kertaa hankositeen repeämistä yritetään välttää viimeiseen asti. Sedällä siis eivät hyppää kovin painavat ihmiset, esteet eivät ole muutenkaan kovin korkeita ja sileällä ratsastuksessa takapään aktivointi on tärkeätä.
maanantai 27. lokakuuta 2008
Eläintarhan asukkaat
Tallissa on yhdeksän hevosta ja kuusi ponia, joista tuntikäytössä on kolme hevosta ja kolme ponia. Muut ovat joutilaita tai vasta koulutuksessa olevia. Talon ensimmäinen hevonen oli Valon Vilma ja siitä määrä nopeasti lisääntyi: siinä missä hoitaa yhden, hoitaa kaksi... kolme ei ole sen työläämpää kuin kaksi... Ja nyt niitä on Lauma. Nuoria hevosia olisi tarkoitus myydä, mikä jottei myös noita joutohevosia.
Kissoja vilistää pihalla kymmenkunta. Osa eli Surkiaiset ovat talven sisäkissoja ja vain kesällä pihalla, osa asuu ympärivuoden talousrakennuksissa. Tallin ulko-oveen ja varustehuoneeseen on tehty kissanluukut, jotta kisut pääsevät lämpöiseen niin halutessaan. Kaikki ovat leikattuja, madotetaan kiinnisaataessa ja käytetään eläinlääkärillä tarvittaessa.
Kaksi koiraa kokojen ääripäistä vahtii pihalla.
Kissoja vilistää pihalla kymmenkunta. Osa eli Surkiaiset ovat talven sisäkissoja ja vain kesällä pihalla, osa asuu ympärivuoden talousrakennuksissa. Tallin ulko-oveen ja varustehuoneeseen on tehty kissanluukut, jotta kisut pääsevät lämpöiseen niin halutessaan. Kaikki ovat leikattuja, madotetaan kiinnisaataessa ja käytetään eläinlääkärillä tarvittaessa.
Kaksi koiraa kokojen ääripäistä vahtii pihalla.
Miksi tallilla pitää olla blogi?
Tallin tapahtumista on kiva kertoa. Kun eläimiä on paljon, niin koko ajan sattuu pieniä hauskoja juttuja ja jos niitä ei kirjoita ylös, ne unohtuvat.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)