In Memoriam Lis Hartel

Tanskalainen kaksinkertainen olympiamitalisti Lis Hartel kuoli 87 vuotiaana. Helsingin Sanomien uutinen.

Hän sai hopeaa kouluratsastuksessa sekä 1952 Helsingin Olympialaisissa ja Tukholman Olympialaisissa 1956. Raskausaikana sairastetun (1944) polion vuoksi hänen jalkansa ovat halvaantuneet polvesta alaspäin. Hän oli myös ensimmäinen naismitalisti lajissa. Enennen virallisia kouluratsastuksen MM-kisoja hän voitti 1954 järjestetyt epäviralliset kouluratsastuksen maailmanmestaruudet.

Oma Poika

Ensimmäinen oma kasvattimme ja onkin muuten hieno. Omaa ei saisi kehua, mutta kun mitään muuta vikaa en tästä keksi, kuin että tulee jäämään hiukan pieneksi omaan ratsastukseen... Omppu on nyt kolmen ja ajettu, selässä käyty ja ongelmaton kaikissa asioissa. Kenkiä pojalla ei ole vielä ollut, mutta vuolut sujuvat.

Tiedot ja kuvia löytyy sukuposti.net -palvelusta: Oma Poika.

Samoilla vanhemmilla laitettiin tilaukseen toinenkin varsa ja nyt tallissa on myös Oma Tyttö.

Kilttien tyttöjen hevosongelmat

Oma ratsastuksenopettajani sanoo, että hevoselle pitää olla aina ystävällinen, mutta sille saa olla ankara. Ratsastaja tai hevosenkäsittelijä ei saa olla liian kiltti ja pehmeä.

Minä en voi pitää hevosta kurissa ratsastajan puolesta, talulttajan puolesta tai ajajan puolesta. Ainakaan koko aikaa. Voin huolehtia siitä, että hevoset ovat kilttejä ja niille on opetettu asioita, joita ihminen siltä vaatii. Mutta jokainen hevonen käyttäytyy kuin hevonen ja lukee käsittelijäänsä. Jos olet liian kiltti, hevonen toteaa sinun olevan laumassa alempi ja käyttäytyy sen mukaisesti. Kiltin vastakohta ei ole vihainen tai kiukkuinen, se on päättäväinen ja itsekäs: Minä menen tästä, sinä väistät. Minä sanon, mitä tehdään. Se on asenteesta kiinni.

Hevostyttöjen on hyvä harjoitella sitä tahtomista ja se auttaa muuallakin elämässä. Ei sielläkään pärjää olemalla liian kiltti.

Opit vain sen mistä pidät

Jos olet kiinnostunut jostain asiasta, opiskelet sitä koko ajan ja leikit mielikuvilla päässäsi. Ei päde pelkästään ratsastamisen oppimiseen vaan kaikkeen muuhunkin. Jos etukäteen ajattelet, että kamalan vaikeaa, et varmasti opi. Olet jo lakannut pitämästä oppimisesta, ainakin sen asian suhteen. Ja jos et opi, yritä uudelleen, yritä toisella tavalla, toisen opettajan kanssa tai leiki asialla pääsi sisällä. Oppiminen vie aikaa. Jos jokun asian on joku muu tehnyt ennen sinua, sinun pitää vain keksiä miten se tehdään. Mutta muista tehdä se leikkimielellä.

Uusi vuosi tarhaillen

Tänä vuonna vuoden vaihtuessa rapsutin kolmea varsaa. Isommat hevoset olivat joko syömässä tai rapsuttelemassa toisiaan. Taivas välkkyi vihreänä ja aina välillä metsän puiden ylle kohosi isompi palloraketti ja hetken aikaa maailma kimmalsi punaista. Pauke oli tauotonta useamman tunnin ajan. Kaikki hevoset olivat rauhallisia. Varmuuden vuoksi rakettiajan vietti sisällä kolme hevosta ja ponia eli ne, joiden vauhkoontuminen saattaisi johtaa pidempään karkureissuun.

Aiemmin illalla kuu ja Venus olivat olleet vierekkäin taivaalla, kaunis näky. Sille ei mikään ihmisen ilotulitus vedä vertoja. Näin etäällä naapureista pauke oli siedettävää, mutta en silti ymmärrä hinkua ampua raketteja. Lapsena kaupungissa järjestettiin isolla rahalla näyttävä ilotulitus, joten nämä omalla rahalla ammutut paukut ovat minun silmiini vain halvan näköisiä.

Tasapainon tärkeydestä

Yritän aina ratsastajilleni opettaa, että ratsastuksessa on kyse tasapainosta ja sen säätelystä. Pienikin tasapainon muutos tekee suuren eron siltä miltä tuntuu. Jos ratsastukseen täysin liittymätön kuva voisi selittää miten pienistä asioista on kiinni optimaalinen painotus.

Näin on aina tehty

Jos ei ole varma siitä mitä tekee, on hyvä tehdä niinkuin on aina tehty. Minä haluan taas selvittää miksi jokin asia tehdään niinkuin se tehdään ja voisiko sen asian tehdä toisella, ehkä jopa paremmalla tavalla.

Esimerkiksi: Kaikki ratsastuksen oppaat käskevät käsittelemään hevosia vasemmalta puolelta. Hevoset ovat siihen tottuneita, osa jopa säikkyy taluttajan siirtyessä toiselle puolelle, sillä hevoset ovat aika lailla rutiineihin pinttyviä eläimiä. Hyvää tavassa on, että suurin osa ihmisistä on oikeakätisiä ja siis käsittelevät hevosia enemmän vahvalla ja ketterällä kädellään. Huonoksi asian tekee se, että hevosen taluttaminen vasemmalta puolelta tarkoittaa sitä, että pää on ihan vähän kallellaan taluttajaa kohti koko ajan ja hevonen alkaa kävellä vinossa ja tulee oikealta kyljeltään jäykäksi.

Syy miksi tätä oppia noudatetaan ja opetetaan on vanhan armeija-ajan perintöä: miekka oli sidottuna vasemmalle kupeelle ja jotta se ei osuisi hevoseen, hevosen pitäisi olla toisella puolella eli oikeassa kädessä. Tapaa jatkettu ratsastuskouluissa, joiden opetusmenetelmät pohjaavat armeija-aikojen ratsastuksenopetukseen, koska isojen ryhmien kurinpito on helpompaa selkeissä muodostelmissa.

Minä en opeta isoja ryhmiä ja haluan sekä ratsastajista että hevosista mahdollisiman tasapainoisia lihaksistoltaan. Käsken siis taluttamaan eri puolilta, ratsautumaan ja jalkautumaan eri puolilta ja opettelemaan tekemään asioita molempikätisesti.