Tasapainon tärkeydestä

Yritän aina ratsastajilleni opettaa, että ratsastuksessa on kyse tasapainosta ja sen säätelystä. Pienikin tasapainon muutos tekee suuren eron siltä miltä tuntuu. Jos ratsastukseen täysin liittymätön kuva voisi selittää miten pienistä asioista on kiinni optimaalinen painotus.

Näin on aina tehty

Jos ei ole varma siitä mitä tekee, on hyvä tehdä niinkuin on aina tehty. Minä haluan taas selvittää miksi jokin asia tehdään niinkuin se tehdään ja voisiko sen asian tehdä toisella, ehkä jopa paremmalla tavalla.

Esimerkiksi: Kaikki ratsastuksen oppaat käskevät käsittelemään hevosia vasemmalta puolelta. Hevoset ovat siihen tottuneita, osa jopa säikkyy taluttajan siirtyessä toiselle puolelle, sillä hevoset ovat aika lailla rutiineihin pinttyviä eläimiä. Hyvää tavassa on, että suurin osa ihmisistä on oikeakätisiä ja siis käsittelevät hevosia enemmän vahvalla ja ketterällä kädellään. Huonoksi asian tekee se, että hevosen taluttaminen vasemmalta puolelta tarkoittaa sitä, että pää on ihan vähän kallellaan taluttajaa kohti koko ajan ja hevonen alkaa kävellä vinossa ja tulee oikealta kyljeltään jäykäksi.

Syy miksi tätä oppia noudatetaan ja opetetaan on vanhan armeija-ajan perintöä: miekka oli sidottuna vasemmalle kupeelle ja jotta se ei osuisi hevoseen, hevosen pitäisi olla toisella puolella eli oikeassa kädessä. Tapaa jatkettu ratsastuskouluissa, joiden opetusmenetelmät pohjaavat armeija-aikojen ratsastuksenopetukseen, koska isojen ryhmien kurinpito on helpompaa selkeissä muodostelmissa.

Minä en opeta isoja ryhmiä ja haluan sekä ratsastajista että hevosista mahdollisiman tasapainoisia lihaksistoltaan. Käsken siis taluttamaan eri puolilta, ratsautumaan ja jalkautumaan eri puolilta ja opettelemaan tekemään asioita molempikätisesti.